Uniapneapotilas on usein omasta mielestään erinomainen nukkuja. Myös kumppanit kehuvat hänen ”unenlahjojaan”. Nukahtaminen tapahtuu ennen kuin pää osuu tyynyyn tai leipä suussa television ääreen. Tämä ei kerro hyvästä nukkumisesta vaan huonolaatuisen unen aiheuttamasta karmeasta univajeesta.
Nukkumisessa on tärkeää määrän lisäksi sen laatu. Uniapneaa sairastettaessa unen rakenne rikkoutuu, eikä uni enää virkistä. Sen takia ihminen pystyy nukahtamaan, minne vaan ja nukkumaan vaikka koko viikonlopun. Uniapneaa sairastavat saattavat hakeutua lääkärille muiden oireiden takia, vaikka ensisijainen syy voi olla uniapnea.
Uniapneassa yölliset hengityskatkokset aiheuttavat muun muassa aamupäänsärkyä, päiväväsymystä, nukahtelua, keskittymisvaikeuksia, muistiongelmia, yöllistä tihentynyttä virtsaamistarvetta, ja seksuaalisten halujen vähentymistä. Hoitamaton uniapnea laittaa sydämen yöllä lujille ja voi nostaa verenpaineen huippulukemiin.
Uniapnea saa myös verensokerin heittelemään, eikä väsynyt diabeetikko jaksa hoitaa itseään, jolloin diabeteksen hoitotasapaino kärsii. Huonon hoitotasapainon merkittävin haitta on lisääntynyt sydän- ja verisuonisairastavuus. Samanaikainen hoitamaton uniapnea lisää entisestään diabeetikon riskiä sairastua vakaviin sydän- ja verisuonisairauksiin. Puhumme siis todellisesta riskiryhmästä.
Uniapnea ei ole pelkkää kuorsaamista, vaan sairauteen liittyvät myös hengityskatkokset, joissa veren happipitoisuus laskee. Sairaudessa nielu on hieman ahtautunut, jonka syynä on lisääntynyt rasvakudos tai rakenteelliset tekijät, kuten pieni alaleuka. Kaksi kolmannesta uniapneasta liittyy ylipainoon.
Kun ihminen nukahtaa, lihakset rentoutuvat, myös nielun tukilihakset. Uniapneassa nielun läpimitta on muutenkin vähän pienempi ja näin ollen nielu menee tukkoon, joko kokonaan tai osittain. Vähän samalla tavoin, kun joku kuristaisi kurkusta. Näin syntyy hengityskatkoja. Samalla veren happipitoisuus laskee. Näissä tilanteissa aivot reagoivat ja havahduttavat nukkujan hengittämään, ihmisen itse tiedostamatta näitä havahtumisia.
Pahimmillaan hengityskatkoja on 60-100 tunnissa. Uniapneassa katkoksen kesto voi olla 10 sekunnista jopa yli minuuttiin eli periaatteessa oikein vaikea-asteisessa uniapneassa, ihminen on enemmän hengittämättä kuin hengittää yön aikana. Ymmärrettävästi, tällaisessa tilanteessa ihmisen koko elimistö on täydellisessä hälytystilassa.
Unilääkkeistä puhutaan paljon. Pillereitä popsii yli 300 000 suomalaista. Kaikki Suomessa käytössä olevien unilääkkeiden vaikutus perustuu väsyttävään vaikutukseen. Ne eivät siis korjaa itse syytä vaan kemiallisesti laittavat ihmisen uneen. Vaikka unilääkkeillä on asema hankalan unettomuuden hoidossa, tulisi unilääkkeitä määrätessä olla aina selkeä suunnitelma ja varmistaa ettei taustalla ole elimellisiä unihäiriöitä. Unihäiriöitä on yli 80 erilaista ja ihmisellä voi samanaikaisesti useampi unihäiriö.
Esimerkiksi uniapnea tekee tuhojaan entiseen malliin lääkkeistä huolimatta. Uniapneaan liittyvät hengityskatkokset saattavat olla jopa pidempiä, ja niitä voi esiintyä useammin unilääkkeen vaikutuksen aikana. Uniongelmista kärsivän kannattaa olla skarppina lääkärin pakeilla. Lääkäriltä ei pitäisi koskaan hyväksyä ongelman ensisijaiseksi ja ainoaksi hoidoksi unilääkereseptiä. Pitkäaikaisen uniongelman todellinen syy tulisi selvittää aina unitutkimuksessa.
Ylipaino on uniapnean merkittävin yksittäinen riskitekijä, vaikka sairaus voi olla myös hoikalla ihmisellä. Uniapnea on ikävä sairaus mutta hyvin hoidettavissa. Oma työryhmäni (Tuomilehto 2009) julkaisema tutkimus osoitti ensimmäisenä maailmassa, että lievää uniapneaa sairastavilla ylipainoisilla potilailla painonpudotus voi toimia jopa ainoana ja parantavana hoitomuotona.
Osoitimme myös, että terveyden kannalta pienet asiat ratkaisevat, eli yleensä jo viiden prosentin pysyvällä painonpudotuksella on suotuisia vaikutuksia uniapneaa, ja ennen kaikkea sillä katkaistaan taudin paheneminen. Erityisesti vaikea-asteinen uniapnea on ikävä sairaus, mutta kukaan ei sairastu yhden yön aikana siihen, vaan sairaus kehittyy vuosien aikana, yleensä painonnousun myötä.
Uniapnean ollessa keskivaikea- tai vaikea-asteinen hoidoksi tulee valita ylipainehengityslaite (CPAP). Tässä hoidossa potilas käyttää nukkuessaan maskia, jonka kautta laite luo ilmapatsaan nieluun, jolloin ylähengitystiet pysyvät auki, eikä hengityskatkoja enää pääse syntymään. Laitteet ovat kehittyneet ja hyvän opastuksen myötä hoito onnistuu pääsääntöisesti. Mitä tärkeintä, onnistuneen hoidon myötä, uniapneaan liittyvät vakavat terveysriskit saadaan merkittävästi vähennettyä.
Hoitamaton uniapnea on merkittävä työtapaturmien ja liikenneonnettomuuksien riskitekijä. Lisäksi uniapnealla on havaittu useissa tutkimuksissa olevan selkeä yhteys metabolisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, kohonneeseen sydän- ja verisuonisairastavuuteen ja kuolleisuuteen.
Unettomuus on tämän ajan suurimpia rapauttajia ja kustannukset ovat korkeita. Kansantalous kiittää: arviolta viidesosaan sairauspoissaoloista ja niiden kuluista liittyy unettomuus.
Henri Tuomilehto, unilääkäri, dosentti
Jouni Vornanen, tietokirjailija, tiedottaja
